Voi voi oi voi.

Lähin kotoa tänään, olin menossa Annikan kanssa tutkimaan Anttilan ja Myyn vikan alepäivän tarjouksia, sekä ostamaan kangasta halloweenia varten... Astuin kämpästä ulos rappukäytävään, ja pelästyin ihan kauheesti ku joku tuijotti pari askelta alempana suoraan silmiin. Heheh, kisuhan siellä istui! Silitin vähän sitä aika pelokasta mustaa kisulia, ja sitte palasin ovelle kertomaan asiasta Lauralleki :) Laura keksi että meitin kannattais ehkä ottaa se elukka pois käytäviltä, ja tajusin sit iteki et onhan toiselle vähän vaarallista, jos joku vaik avaa ulko-oven ja kisu juoksee kadulle, tai voi toinen päästä tuuletusparvekkeellekin ja sieltä karkuun isoon maailmaan. Noh, nostin vähän rimpuilevan katin meitin eteiseen, ja lähin ostamaan kissanhiekkaa ja -ruokaa.

Laura oli tehny ison lapun löytyneestä kissasta, ja se oliki jo alakerran ilmotustaululla herättämässä kaikkien huomion ku mä tulin kaupasta kissatarvikkeiden kanssa. Jätin Lauran ja kisun kahestaan, ja lähin Annikan kaa kiertämään kauppoja, mut sitä ennen askartelin hiekkalaatikon riisimuropakkauksesta, ja korkkasin kisunruokapurkin auki.

Myöhemmin kun tulin kotiin, niin se iso lappu oli poissa ilmotustaululta... Arvasin oikein, eli omistaja oli  lemmikkinsä meiltä hakemassa. . . ja mä olin niin surullinen! :/ Höh, miksi jonku piti hakee se pois? Mitä mä nyt teen tolla avatulla mutta melkein täydellä kisunruokapurkilla, ja riisimuropakettiin väsätyllä kisuveeceellä? :( Höh jos se kisu ois jääny meille, ni se ois ollu kohtalo, ja oisin ollu niiin tyytyväinen...

Niinpä. Piti taas vetää ittensä ihan lapselliseks, ja alkaa haaveilla jostain kissasta. Miettiä, että tältä varmaan tuntuu ihmisistä, jotka huomaa olevansa raskaana: ei tätä nyt ihan suunniteltu, mutta on se todella tervetullut! ...Niinpä. Onneks mussa on sellanen kolme neljäsosaa aikuista, joka sanoo nyt että sen kisun on parempi olla ihan omassa kodissaan oman perheensä kanssa, ja että et sä voi ottaa kissaa ku matkustelet, ja miltä tää kämppä haisis ja mitä se ruoka maksais... Mut se yks lapsineljännes nyt murjottaa ja sitä surettaa avata huoneen ovi, kun siellä takana on melkein koskemattomat kissanruoat kuivumassa, ja se miettii että jos joku toisi joskus vaikka lahjaksi kisun tai koirulin niin kyllä minä sen pitäisin. No, ehkä sitten . . . eläkkeellä.