UUSI AIKA - UUDET TUULET.
Jos olisitte kyselleet mun tuntoja viikkoa ennen 25-vuotissyntymäpäivää (jotka olivat siis nyt lauantaina, 18.10.08), olisin ottanut asian rauhallisesti, ja sanonut totuudenmukaisesti että eipä tämä niin iso asia ole! Kello kulkee puolenpäivän ohi (jos oikein muistan/olen käsittänyt, synnyin klo 12:07), ja Saila, tuo kaksikymmentäviisivuotias Saila, ei olisi mitenkään muuttunut tästä kaksikymmentäneljävuotiaasta.
Noh, pari päivää ennen suurta syntymäpäivää aloin sitten miettiä asioita, ja koin ensimmäisen pamauksen siitä kammotusta ikäkriisistä. KAKSKETÄVIIS. Iso ikä. Neljäsosa - jos nyt osaan matematiikkani. Muistatteko - nuoremmat lukijani varmasti helpommin - sen tunteen, kun lapsena ja teininä näki AIKUISIA ihmisiä: voi, kuinka isoilta ja vanhemmilta he näyttivätkään! Ne sanoivat iäkseen jotain kahdenkymmenen jälkeistä - kamalan vanhoja!! Ja ne tiesivät niin kauheasti, niillä oli omat autot, niillä oli työtä!! ... Itse asiassa, viikkoa ennen synttäreitäni olin jengiläisten kanssa mökillä juhlimassa 100-vuotisia. Siellä tehtiin gallup ja huomattiin, että minä, minä, Saila-minä, olin ainoa täyspäiväinen opiskelija. Omituista... Yhdellä on jo lapsia. Moni seurustelee (hahaa moni on myös sinkkukerhossa, kannattais!). Mutta silti, olemmeko niitä aikuisia mitä silloin lapsena näki kaikkialla?... Heh, no joo, varmaan ne kaikki muut kahdeksan jengiläistä jo on, ehkä. Muttä mä en ole!
Mitä tässä on tullut saavutettua 25 ikävuoteen mennessä? Miltä minä näytän lasten ja teini-ikäisten silmissä? Missä se ryppyvoidepurkki on?!?!
Kamalaa. Mun piti kirjoittaa ensimmäinen blogiteksti siitä, että kuinka, nyt kun blogi heräsi taas eloon, olen tietoisesti muuttanut sekä sen ulkonäköä, että kirjoitustyyliäni. (Olen lukenut nyt muiden blogeja, ja päättänyt että puoliasiallinen kirjoittaminen on selkeää ja mukavaa lukea.) ...Mutta sitten aloinkin jaaritella ikäkriisistäni. Joka kyllä iski päälle nyt toisenkin kerran, päivää yli kahdenkymmenenviiden. Huolehdin ulkonäöstäni - ei; en huolehdi siinä mielessä että alkaisin meikata tyylikkäästi tai edes ostaisin hienoja vaatteita - vaan olen huolissani itsestäni! Lasken myös pienen kauhun vallitessa asioita, joita jotkut muut ikäiseni ovat ehtineet tehdä jo: joku on kuuluisa ja upea laulaja. Joku on ollut jo vaikka kuinka monessa leffassa. Joku on joku malli joka on ollut joku jo silloin kun .... Noh, nämä esimerkit ovat tietenkin julkkisten maailmasta. Ja hei, kuulkaas ystävät, nyt tässä kirjoittaessa tuli kauhea vastaiskutunne (tiedättekö; sellainen hylkimisreaktio) tätä koko ikäkriisiä vastaan! HAHAAAH! Puolivälissä lausetta SAILA, minä, minä itse, tajusin ettei tässä kannata stressata turhista. Oikeasti. Kuka oma ystäväni olisi muka jotain liian upeaa itselleen ja meille kaikille muille? Kellä kaverillani muka olisi kaikki asiat kunnossa, tiedossa ja omistuksessa? Miksi minä muka haluaisin olla aikuinen - mitä kivaa aikuisilla on ikinä ollut, mitä tälläisellä semiaikuisella ei voisi olla?! HAh. Rauhoitu. Olet upea. Niin sinäkin ;D
Jos olisitte kyselleet mun tuntoja viikkoa ennen 25-vuotissyntymäpäivää (jotka olivat siis nyt lauantaina, 18.10.08), olisin ottanut asian rauhallisesti, ja sanonut totuudenmukaisesti että eipä tämä niin iso asia ole! Kello kulkee puolenpäivän ohi (jos oikein muistan/olen käsittänyt, synnyin klo 12:07), ja Saila, tuo kaksikymmentäviisivuotias Saila, ei olisi mitenkään muuttunut tästä kaksikymmentäneljävuotiaasta.
Noh, pari päivää ennen suurta syntymäpäivää aloin sitten miettiä asioita, ja koin ensimmäisen pamauksen siitä kammotusta ikäkriisistä. KAKSKETÄVIIS. Iso ikä. Neljäsosa - jos nyt osaan matematiikkani. Muistatteko - nuoremmat lukijani varmasti helpommin - sen tunteen, kun lapsena ja teininä näki AIKUISIA ihmisiä: voi, kuinka isoilta ja vanhemmilta he näyttivätkään! Ne sanoivat iäkseen jotain kahdenkymmenen jälkeistä - kamalan vanhoja!! Ja ne tiesivät niin kauheasti, niillä oli omat autot, niillä oli työtä!! ... Itse asiassa, viikkoa ennen synttäreitäni olin jengiläisten kanssa mökillä juhlimassa 100-vuotisia. Siellä tehtiin gallup ja huomattiin, että minä, minä, Saila-minä, olin ainoa täyspäiväinen opiskelija. Omituista... Yhdellä on jo lapsia. Moni seurustelee (hahaa moni on myös sinkkukerhossa, kannattais!). Mutta silti, olemmeko niitä aikuisia mitä silloin lapsena näki kaikkialla?... Heh, no joo, varmaan ne kaikki muut kahdeksan jengiläistä jo on, ehkä. Muttä mä en ole!
Mitä tässä on tullut saavutettua 25 ikävuoteen mennessä? Miltä minä näytän lasten ja teini-ikäisten silmissä? Missä se ryppyvoidepurkki on?!?!
Kamalaa. Mun piti kirjoittaa ensimmäinen blogiteksti siitä, että kuinka, nyt kun blogi heräsi taas eloon, olen tietoisesti muuttanut sekä sen ulkonäköä, että kirjoitustyyliäni. (Olen lukenut nyt muiden blogeja, ja päättänyt että puoliasiallinen kirjoittaminen on selkeää ja mukavaa lukea.) ...Mutta sitten aloinkin jaaritella ikäkriisistäni. Joka kyllä iski päälle nyt toisenkin kerran, päivää yli kahdenkymmenenviiden. Huolehdin ulkonäöstäni - ei; en huolehdi siinä mielessä että alkaisin meikata tyylikkäästi tai edes ostaisin hienoja vaatteita - vaan olen huolissani itsestäni! Lasken myös pienen kauhun vallitessa asioita, joita jotkut muut ikäiseni ovat ehtineet tehdä jo: joku on kuuluisa ja upea laulaja. Joku on ollut jo vaikka kuinka monessa leffassa. Joku on joku malli joka on ollut joku jo silloin kun .... Noh, nämä esimerkit ovat tietenkin julkkisten maailmasta. Ja hei, kuulkaas ystävät, nyt tässä kirjoittaessa tuli kauhea vastaiskutunne (tiedättekö; sellainen hylkimisreaktio) tätä koko ikäkriisiä vastaan! HAHAAAH! Puolivälissä lausetta SAILA, minä, minä itse, tajusin ettei tässä kannata stressata turhista. Oikeasti. Kuka oma ystäväni olisi muka jotain liian upeaa itselleen ja meille kaikille muille? Kellä kaverillani muka olisi kaikki asiat kunnossa, tiedossa ja omistuksessa? Miksi minä muka haluaisin olla aikuinen - mitä kivaa aikuisilla on ikinä ollut, mitä tälläisellä semiaikuisella ei voisi olla?! HAh. Rauhoitu. Olet upea. Niin sinäkin ;D
Kommentit