Ai. Ai. Ihan sattuu kun on niin ihanaa. *sydän*

Kevät on tullu Joensuuhun, ja eilen itse asiassa unohdin että talvikin on joskus ollut. Menin yksin sinne lenkille, aattelin lähteä Tornitalon ja muiden rakennettujen ja suunniteltujen talojen vierestä kävelytietä kulkemaan Jokiaseman suuntaan - toisella puolen jokea, siis.

Laitoin kännykästä soimaan musiikkia, korviin tuli ainaki Beatlesia ja muutama yksittäinen biisi muilta bändeiltä tuomaan vaihtelua. Jotain poikia istu "rappusilla" joen äärellä, mä tarvoin hiekkaista tietä eteenpäin. Vastaan tuli myös ihmisiä lastenvaunujen kanssa, pyörien selässä, kävellen. Meluavat traktorit ja muut tomuttivat ympäristön. Tie vei auki olevalla isolle portille, jossa graffitien sotkeva kyltti sanoi etten saisi mennä yksityisalueelle. Enpä mennyt.

Olin just lähössä takaspäin samaa tietä, kun bongasin kissoja tienlaidassa, ja otin niitä kourallisen syliin. Siis pajunkissoja, vaikka illalla siitäkin oli pientä epäselvyyttä Janin kuullessa väärin . . . ;)

Kuljin sitten sillan alta (Penttilästä, luulen ma) juna-aseman sillan kautta takasin mun puolelle maailmaa eli joen "oikealle" puolelle. Pysähdyin vielä napsasemaan kuvan miehestä, joka seisoi vetten päällä ja kalasti (no, luulen että siellä veden alla oli kivi).

Mua toi jo hymyilytti paljon, ja ihana musiikki korvissa ja lämmittävä kevätpäivä ja kevyt takki ja kevyet hanskat eikä pipoa (eikä korvatkaan kylmenneet) - mutta sitten päätin kävellä kotiin kaupungintalon takaista "rantatietä" pitkin, ja huomasin että sinne oli asennettu pihakeinu! Ihan siis yleiseen käyttöön :D

Heh, tietenkin rojahdin siihen istumaan, laitoin silmät kiinni ja keinua kihertelin. Vau. Luulen että tästä kesästä voi tulla aikamoisen mahtava. Ja voisi kai sitä viettää täällä kaupungissakin vähän aikaa, kun kerran ovat jo pystyttäneet jäätelökiskat, pihakeinut ja aurinkokin paistaa.