Eli tässä on osoite: Joensuun yliopiston vaihtoraportit
Ja tässä mun köyhä ja ontuva raportti.. No ei, tuli siit ihan okei, en kai muuten sitä ois laittanu sinne esille ;D
University of Lodz (lv. 2007-2008)
Lähtiessäni Puolaan en tiennyt maasta melkein mitään. Sen tiesin, että hintataso maassa olisi alempi kuin Suomessa. Luultavasti kuulin muutakin pikkutietoa, mutta ei kohteestaan saa oikeaa kuvaa ennen kuin muuttaa sinne. Lukuvuoden "opiskelujen" jälkeen luulen tutustuneeni maahan kiitettävästi, ja voin suositella Puolaa kaikille, pienin varauksin.
Olen englannin opiskelija, joten Puolaan lähtö ei ollut ehkä kovin perusteltua. Unelmoin kuitenkin yliopiston vaihdosta jo lukioaikoina, joten matkakuume kolotti ja pahasti. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä englanninkieliseen maahan, mutta mietintöjen jälkeen kallis Britannia sai jäädä toiseen kertaan. Puolassa ovat viihtyneet parit sukulaiseni sekä kielten koordinaattori, joten valitsin sen. Tässä vaiheessa olin myös kuullut että olut siellä olisi halvempaa kuin vesi, joten kohde tuntui lupaavalta.
Lodzin yliopiston valitsin muutaman muun joukosta aika sattumalta. En tiennyt mitään muistakaan kaupungeista, halusin vain jonnekin Varsovan lähettyville. Koordinaattori kyseli mistä pidän, ja kun mainitsin elokuvat, hän suositteli Lodzia - "Puolan Hollywoodia". Opin muuten, että Varsova ei ole maan kaunein ja mielenkiintoisin kaupunki, eli päätöstään siitä, mihin paikkaan päätyy Puolassa, ei tarvitse tehdä pääkaupungin läheisyyden perusteella!
"Opiskelu" ja opiskelijaelämä
Tarkoitukseni oli opiskella Lodzin yliopistossa mielenkiintoisia kursseja, joita siellä olikin tarjolla. Vaihtolaitokseni oli International Relations, mutta olisin kai voinut opiskella englannin laitoksellakin. Saamattomuuteni takia huomasin kuitenkin pian, että opinnot eivät kiinnostakaan niin paljon että jaksaisi kursseille raahautua... Taisin olla ainoa lajiani, muut erasmukset kävivät kursseillaan. Ainoa, jota lopulta opiskelin, oli puolan kieli. Tunnit alkoivat kahden viikon intensiivikurssilla, ja jatkuivat koko lukuvuoden kaksi kertaa viikossa. Kävin ahkerasti kurssilla vain koska siellä oli paikallaolopakko, ja tarvitsin muutaman pisteen Kelaakin varten.
Puolalaiset opiskelijat olivat jo käyneet ensimmäisillä tunneillaan, kun tuutorini Puolan päässä lähetti erasmusoppilailleen kurssilistan. Siinä ei tainnut olla yhtään samaa kurssia mitä olin Learning Agreementiini kirjannut aikaisemmin. Tästä ei kuitenkaan syntynyt isompia ongelmia, koska ensinnäkin en edes opiskellut alaani eli en tarvinnut joitain tiettyjä kursseja. Sekin helpotti stressiä, että kaikilla muillakin oli sama ongelma. Kursseilla sai parin ensimmäisen viikon aikana käydä testailemassa, ja lopullinen LA:n muutos kirjattiin noin kolmen viikon kuluttua. Hankaluudet ja kysymykset yleensä ratkaistiin kavereiden kesken käytävällä, eikä yliopistolta saadun mentorin (opiskelijatutor) kanssa tullut oltua paljoa yhteyksissä. Mentor kuitenkin auttoi alkuun, ja varsinkin ensimmäisinä päivinä häntä todella tarvitsi. Tapasin lisäksi mentorini muutaman kerran kahvilassa ja asuntolassa. Oli mukava olla joku puolalainen tuttava kaupungissa, mutta suurimmalta osin tuli vietettyä aikaa muiden vaihtarien kanssa, jota olinkin ennakoinut.
Kurssit ovat ainakin International Relationin laitoksella mukavasti jaettu syys- ja kevätlukukauteen, eli jos opiskelee Lodzissa vain puoli vuotta, siitä ei pitäisi syntyä ongelmia – paitsi jos ei voi opiskella syyslukukautta vielä tammikuussa. Kursseista sain jonkinlaista tietoa yliopiston nettisivuilta, mutta koska siellä ei ollut informaatiota siitä, ovatko nämä nyt syyslukukaudelle vai keväälle, en osannut suunnitella Learning Agreementtiani sen paremmin kuin laittamalla sinne listan joitain enemmän tai vähemmän mielenkiintoisen kuuloisia kurssinimiä. ECTS-pisteistäkään ei kurssien yhteydessä löytynyt tietoa, mutta opin noin kuukauden maassa oltuani että kaikista laitokseni kursseista ansaitsee neljä pistettä. Lisäksi laitoksellani ei näkynyt olevan ollenkaan luentosaleja, ja tämä ehkä vaikutti siihen, etten jaksanut pientunneilla käydäkään. Luentosalin perällä voi kuitenkin rauhassa keskittyä asiaan, eikä hikoilla puolalaisten keskellä odottaen seuraavaa kysymystä opettajalta.
Mitä sitten puuhasin kun aikaa ei kulunut opiskeluun? Meillä oli Lodzissa mahtava yhteishenki erasmusten kesken; iso osa meistä asusteli asuntolassa saman käytävän varrella. Iltapäivät kuluivat helposti käytävällä istuen ja rupatellen. Myös yliopisto ja opiskelijajärjestö pitivät meidät kiireisinä. Yliopiston puolesta meitä retkille, museoihin ja teattereihin vei aivan mahtava puolankielenopettaja. Mies on asunut koko ikänsä kaupungissa, ja osasi kertoa vaikka kuinka paljon juttua vaikka mistä. Retket olivat aina ilmaisia, ja niitä oli usein. Opiskelijajärjestö piti meille melkein viikoittain bileitä, joista jotkut olivat legendaarisia... Osasimme kuitenkin pitää hauskaa myös omalla porukallamme, ja alkukuukausina kosteita illanviettoja oli käytävän varrella joka toinen päivä!
Lodzissa, kuten kai muuallakin Puolassa, lukukaudet ovat erilaisia kuin Suomessa. Syyslukukausi alkaa lokakuussa, ja jatkuu maaliskuuhun. Huhtikuussa alkaa kevätlukukausi, jonka pitäisi kestää koeviikkojen kera pitkälle kesäkuuhun. Monet erasmukset kuitenkin lähtivät kesäkuun alussa. Joululoman jälkeen oli pitkä lukuloma, sekä koeviikot. Minun kun ei tarvinnut huolehtia mitään sellaisista, olisi ollut todella hyvää aikaa joko matkailla tai viettää todella pitkä joululoma Suomessa. Lukuloman aikanakin kuitenkin oli (olevinaan) niin paljon tekemistä ja juhlittavaa, niin vietin sen Lodzissa ystävien seurassa.
Lodzin kaupunki
Lodz on Puolan toiseksi tai kolmanneksi suurin kaupunki - siitä on pienet kiistelyt vielä menossa... Se on kuitenkin valitettavasti epämiellyttävin paikka ulkonäöltään. Lodzista puuttuu täysin vanha kaupunginosa, joka on upeasti esillä Varsovassa, Krakovassa, Gdanskissa ja muissa isoissa kaupungeissa. Olimme kuitenkin erasmuslaisten kanssa sitä mieltä, että valitsimme täydellisen kaupungin - matkailuun. Lodz sijaitsee nimittäin Puolan keskellä, joten sieltä pääsee hyvin tutustumaan muihin paikkoihin. Osasimme sitä paitsi arvostaa arkkitehtuuria ja historiaa muissa kaupungeissa enemmän, ja aina yllättyä positiivisesti, koska omamme ei näyttänyt niin upealta... Mutta Lodzissa on todella kauniitakin paikkoja, ne vain pitää löytää! Moni sanookin, että kaupunki sopii persoonallisille matkaajille, jotka eivät halua viettää koko aikaansa maassa muiden turistien parissa.
Lodzia verrataan Manchesteriin ja Tampereeseen, koska kaikki nämä ovat olleet tehdaskaupunkeja. Lodzissa tämä lähihistoria näkyy hienoina punatiilitehtaina ja rikkaiden omistajien entisinä "palatseine". Kaupungin keskellä on suuri entinen tehdasalue, josta on rakennettu ostos- ja huvikeskus Manufaktura. Toinen suurempi nähtävyys kaupungissa on "kävelykatu" Piotrkowska, jonka varrella melkein kaikki mielenkiintoiset pubit ja baarit sijaitsevat, kauppojen, ravintoloiden ja kahviloiden kera. Lodzista kertookin paljon se, että mielenkiintoisimmat nähtävyydet ovat kaupallisia. On kaupungissa myös toisenlaista historiaa; Lodzissa sijaitsee Euroopan suurin juutalaisten hautausmaa.
Retkiä
Puola onkin täynnä "Euroopan suurinta", "pisintä", "korkeinta"... Eivätkä ainakaan suomalaiset tunnu tietävän niistä mitään. Kaupunkien vanhat keskustat ovat todella kauniita, ja suuria, koristeellisia kirkkoja on kaikkialla tässä katolilaisessa maassa. Pohjoisessa Puola kohtaa Baltian meren, ja sen rannoilla on valkeita hiekkarantoja. Etelässä sijaitsevat vuoristot, sekä Zakopanen talviurheilukeskus. Kävin Zakopanessa kesällä, jolloin se oli täynnä turisteja, auringonpaistetta ja luontoa. Vuorille pääsi esimerkiksi "junalla" ja alas hiihtohissillä. Puolassa on myös monia luonnonsuojelualueita, joista ehkä mielenkiintoisimman kuuloinen on villibiisonien asuinmetsä. Sinne aikani ei muka riittänyt, mutta ehkä joskus...
Puolassa tuli tosiaan matkusteltua. Suosittelen, että näkee maata talvikuukausienkin aikana, ettei keväällä ja kesällä tule kauhea ruuhka tuliaisostoksista, viimeisistä retkistä ja bileistä. Puolaa kannattaa muutenkin kierrellä, sillä matkailu on halpaa. Liikkuminen voi olla joskus vähän takkuista, koska junat ja bussit myöhästelevät, mutta siihen tottuu ja osaa varata tarpeeksi aikaa. (Vanhoissa) junissa on sitä paitsi hauskat hytit, joihin hyvällä tuurilla tulee vain ystäviä, jolloin oven ja verhot voi sulkea ja olla ihan rauhassa...tai pelleillä, jos on sillä tuulella.
Kieli
Puolassa, varsinkin Lodzissa, ei englantia paljon puhuta. Ihmeellisintä on nuorten kielitaito; muutamat puhuvat, mutta suurin osa ei ollenkaan. Vanhemmilta ihmisiltä on turha edes yrittää kysyä mitään. Lodz eroaa muista isommista kaupungeista siinä, ettei se ole turistien suosima paikka. Näin asukkaat eivät ole kovin tottuneita vieraan kielen puhujiin, ja puolankielikurssi tuli todella tarpeeseen kaupungilla asioidessa. Onneksi ystäväjoukossani oli eräs puoliksi puolalainen, joka auttoi minua monessa. Jos siis haluaa haastaa itseään puolankielessä, kannattaa kohteeksi valita Lodz. Muissa kaupungeissa voi huomata puhuvansa pelkkää englantia ja eihän se ole parasta kielenopiskelun kannalta (siis puolankielen opiskelun).
Puolan opiskelu minulle oli kamalaa. Se on kuulemma vaikein Baltian kielistä - nyt olisikin otollista opiskella jotain muuta kun vaikein on takana. Kielessä on suhuäänteitä ja vaikka mitä, sekä feminiini-maskuliini-neutraali-päätteet. Verbit näyttävät kaikki samalta ja bongasin usein sanoja joiden alussa on neljä konsonanttia, joista kaksi z:aa. Kai sitä kuitenkin jotain tarttui mukaan, ja osasin sanoa päiväät ja kiitokset sekä pyytää laskua. Puolassa lisäksi käytetään teitittelymuotoa kaikista paitsi ystävistä, eikä kaupassakaan sanota "hei". Tästä aasinsilta toiseen huomionarvoiseen tapaan, eli kassahenkilöt Puolassa olivat erittäin epäystävällisiä. Suomessa kaupassa ja tiskeillä asioidessa on tottunut moikkaamaan ja hymyilemään, ja odottamaan sitä palveluammattilaisiltakin. Puolassa näin ei kuitenkaan tule käymään, tai jos käy niin sen huomaa ja muistaa mainita kaverillekin. Ikuisesta huonosta tuulesta ei kuitenkaan kannata masentua, vaan mennä vaikka nuorekkaaseen hostelliin ja nauttia kielitaitoisten nuorten puolalaisten mahtavasta asenteesta.
Huomioita Puolasta
Puolassa hintataso on joissain asioissa paljon halvempi kuin Suomessa, toisissa samanhintainen. Vaatteet ovat suunnilleen samaa hintatasoa, mutta esimerkiksi elokuvaliput, myös 3D-näytöksiin, ovat naurettavan edullisia. Lodzissa oli myös aika halpaa käydä syömässä ulkona. Olutkin oli vahvempaa ja edullisempaa kuin Suomessa, joskin ei niin paljon kuin esimerkiksi Tsekissä. Oluet olivat kuitenkin hyviä, ja eri merkkejä kannattaa kokeilla ennen kuin löytää suosikkinsa. Puola on myös suuri vodkanjuontimaa, mutta omaksi suosikiksi nousi yllättäen suomalainen merkki, jota oli myynnissä kaikkialla... Erikoisia ruokalajeja oli myös tarjolla, mutta suuri yllättäjä oli pizza. Pizzerioita on monessa paikkaa, ja mukavan edullisesti saakin isoja lättyjä. "Puolalainen pizza" eroaa normaalista siinä, että tomaatti- ja muun kastikkeen saa laittaa kulhosta oman pizzan päälle! Siihenkin erikoisuuteen tottui, ja ehkä vähän kaipaankin tapaa kaataa tomaattikastiketta pizzapalalleni. Koti-ikävään apuna Puolan isompiin kauppoihin saapui lähtiessäni eriä Fazerin suklaamakeisista.
Kierrätys on vasta saamassa jalansijaa. Usein kaikki roskat laitetaan samaan paikkaan, tai jos ne lajitellaankin, kuulemma sama roska-auto hakee ne ja sekoittaa yhteen. Lähtiessäni kesällä 2008 Puolassa oli kuitenkin kai otettu käyttöön laki, jossa kierrätysastioita ja erillisiä roskalaatikoita vaadittiin. Eläinten oikeudet eivät puolalaisia vielä kovin paljon huolestuta, ja tullessani ensi kertaa lentokentältä bussimme ohitse ajoi siankuljetusauto, jonka huonosti kyhätyn lautaseinän raoista törrötti monen monta kärsää.
Puolalaiset rakastavat kopiointia! Jos opettajasi käskee lukemaan tiettyä kirjaa, se on paras heti saada käsiinsä yliopiston kirjastosta ja kopioida vaikka sivu sivulta. Tämä on halpaa, vaikka omantunnon kolkutuksia saakin paperin tuhlauksesta. Kopiopaikkoja on aivan kaikkialla, ja niistä kannattaakin kysyä vaikka mentoriltaan jotta työn saisi tehtyä halvimmin.
Lopuksi
Jos haluat tutustua maahan, jonne et pakosti muuten eksyisi, mene Puolaan. Jos haluat kokea historiaa, nähdä upeita arkkitehtuurisia ratkaisuja ja kierrellä museot ja kirkot, mene Puolaan. Jos haluat bilettää aamuun asti, juoda todella halvalla ja viedä suomalaista (juoma)mainetta eteenpäin, mene Puolaan. Voin tosiaankin suositella maata - kuten kaikissa kohteissa, on tässäkin huonot puolensa (kieli, kielitaito, kassojen asenteet), mutta vaihdostasi tulee varmasti erilainen ja erittäin opettavainen, valitset minkä kaupungin tahansa; vaikka "Pollywoodin" eli Lodzin, Puolan oman portaalin elokuvamaailmaan.
Lähtiessäni Puolaan en tiennyt maasta melkein mitään. Sen tiesin, että hintataso maassa olisi alempi kuin Suomessa. Luultavasti kuulin muutakin pikkutietoa, mutta ei kohteestaan saa oikeaa kuvaa ennen kuin muuttaa sinne. Lukuvuoden "opiskelujen" jälkeen luulen tutustuneeni maahan kiitettävästi, ja voin suositella Puolaa kaikille, pienin varauksin.
Olen englannin opiskelija, joten Puolaan lähtö ei ollut ehkä kovin perusteltua. Unelmoin kuitenkin yliopiston vaihdosta jo lukioaikoina, joten matkakuume kolotti ja pahasti. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä englanninkieliseen maahan, mutta mietintöjen jälkeen kallis Britannia sai jäädä toiseen kertaan. Puolassa ovat viihtyneet parit sukulaiseni sekä kielten koordinaattori, joten valitsin sen. Tässä vaiheessa olin myös kuullut että olut siellä olisi halvempaa kuin vesi, joten kohde tuntui lupaavalta.
Lodzin yliopiston valitsin muutaman muun joukosta aika sattumalta. En tiennyt mitään muistakaan kaupungeista, halusin vain jonnekin Varsovan lähettyville. Koordinaattori kyseli mistä pidän, ja kun mainitsin elokuvat, hän suositteli Lodzia - "Puolan Hollywoodia". Opin muuten, että Varsova ei ole maan kaunein ja mielenkiintoisin kaupunki, eli päätöstään siitä, mihin paikkaan päätyy Puolassa, ei tarvitse tehdä pääkaupungin läheisyyden perusteella!
"Opiskelu" ja opiskelijaelämä
Tarkoitukseni oli opiskella Lodzin yliopistossa mielenkiintoisia kursseja, joita siellä olikin tarjolla. Vaihtolaitokseni oli International Relations, mutta olisin kai voinut opiskella englannin laitoksellakin. Saamattomuuteni takia huomasin kuitenkin pian, että opinnot eivät kiinnostakaan niin paljon että jaksaisi kursseille raahautua... Taisin olla ainoa lajiani, muut erasmukset kävivät kursseillaan. Ainoa, jota lopulta opiskelin, oli puolan kieli. Tunnit alkoivat kahden viikon intensiivikurssilla, ja jatkuivat koko lukuvuoden kaksi kertaa viikossa. Kävin ahkerasti kurssilla vain koska siellä oli paikallaolopakko, ja tarvitsin muutaman pisteen Kelaakin varten.
Puolalaiset opiskelijat olivat jo käyneet ensimmäisillä tunneillaan, kun tuutorini Puolan päässä lähetti erasmusoppilailleen kurssilistan. Siinä ei tainnut olla yhtään samaa kurssia mitä olin Learning Agreementiini kirjannut aikaisemmin. Tästä ei kuitenkaan syntynyt isompia ongelmia, koska ensinnäkin en edes opiskellut alaani eli en tarvinnut joitain tiettyjä kursseja. Sekin helpotti stressiä, että kaikilla muillakin oli sama ongelma. Kursseilla sai parin ensimmäisen viikon aikana käydä testailemassa, ja lopullinen LA:n muutos kirjattiin noin kolmen viikon kuluttua. Hankaluudet ja kysymykset yleensä ratkaistiin kavereiden kesken käytävällä, eikä yliopistolta saadun mentorin (opiskelijatutor) kanssa tullut oltua paljoa yhteyksissä. Mentor kuitenkin auttoi alkuun, ja varsinkin ensimmäisinä päivinä häntä todella tarvitsi. Tapasin lisäksi mentorini muutaman kerran kahvilassa ja asuntolassa. Oli mukava olla joku puolalainen tuttava kaupungissa, mutta suurimmalta osin tuli vietettyä aikaa muiden vaihtarien kanssa, jota olinkin ennakoinut.
Kurssit ovat ainakin International Relationin laitoksella mukavasti jaettu syys- ja kevätlukukauteen, eli jos opiskelee Lodzissa vain puoli vuotta, siitä ei pitäisi syntyä ongelmia – paitsi jos ei voi opiskella syyslukukautta vielä tammikuussa. Kursseista sain jonkinlaista tietoa yliopiston nettisivuilta, mutta koska siellä ei ollut informaatiota siitä, ovatko nämä nyt syyslukukaudelle vai keväälle, en osannut suunnitella Learning Agreementtiani sen paremmin kuin laittamalla sinne listan joitain enemmän tai vähemmän mielenkiintoisen kuuloisia kurssinimiä. ECTS-pisteistäkään ei kurssien yhteydessä löytynyt tietoa, mutta opin noin kuukauden maassa oltuani että kaikista laitokseni kursseista ansaitsee neljä pistettä. Lisäksi laitoksellani ei näkynyt olevan ollenkaan luentosaleja, ja tämä ehkä vaikutti siihen, etten jaksanut pientunneilla käydäkään. Luentosalin perällä voi kuitenkin rauhassa keskittyä asiaan, eikä hikoilla puolalaisten keskellä odottaen seuraavaa kysymystä opettajalta.
Mitä sitten puuhasin kun aikaa ei kulunut opiskeluun? Meillä oli Lodzissa mahtava yhteishenki erasmusten kesken; iso osa meistä asusteli asuntolassa saman käytävän varrella. Iltapäivät kuluivat helposti käytävällä istuen ja rupatellen. Myös yliopisto ja opiskelijajärjestö pitivät meidät kiireisinä. Yliopiston puolesta meitä retkille, museoihin ja teattereihin vei aivan mahtava puolankielenopettaja. Mies on asunut koko ikänsä kaupungissa, ja osasi kertoa vaikka kuinka paljon juttua vaikka mistä. Retket olivat aina ilmaisia, ja niitä oli usein. Opiskelijajärjestö piti meille melkein viikoittain bileitä, joista jotkut olivat legendaarisia... Osasimme kuitenkin pitää hauskaa myös omalla porukallamme, ja alkukuukausina kosteita illanviettoja oli käytävän varrella joka toinen päivä!
Lodzissa, kuten kai muuallakin Puolassa, lukukaudet ovat erilaisia kuin Suomessa. Syyslukukausi alkaa lokakuussa, ja jatkuu maaliskuuhun. Huhtikuussa alkaa kevätlukukausi, jonka pitäisi kestää koeviikkojen kera pitkälle kesäkuuhun. Monet erasmukset kuitenkin lähtivät kesäkuun alussa. Joululoman jälkeen oli pitkä lukuloma, sekä koeviikot. Minun kun ei tarvinnut huolehtia mitään sellaisista, olisi ollut todella hyvää aikaa joko matkailla tai viettää todella pitkä joululoma Suomessa. Lukuloman aikanakin kuitenkin oli (olevinaan) niin paljon tekemistä ja juhlittavaa, niin vietin sen Lodzissa ystävien seurassa.
Lodzin kaupunki
Lodz on Puolan toiseksi tai kolmanneksi suurin kaupunki - siitä on pienet kiistelyt vielä menossa... Se on kuitenkin valitettavasti epämiellyttävin paikka ulkonäöltään. Lodzista puuttuu täysin vanha kaupunginosa, joka on upeasti esillä Varsovassa, Krakovassa, Gdanskissa ja muissa isoissa kaupungeissa. Olimme kuitenkin erasmuslaisten kanssa sitä mieltä, että valitsimme täydellisen kaupungin - matkailuun. Lodz sijaitsee nimittäin Puolan keskellä, joten sieltä pääsee hyvin tutustumaan muihin paikkoihin. Osasimme sitä paitsi arvostaa arkkitehtuuria ja historiaa muissa kaupungeissa enemmän, ja aina yllättyä positiivisesti, koska omamme ei näyttänyt niin upealta... Mutta Lodzissa on todella kauniitakin paikkoja, ne vain pitää löytää! Moni sanookin, että kaupunki sopii persoonallisille matkaajille, jotka eivät halua viettää koko aikaansa maassa muiden turistien parissa.
Lodzia verrataan Manchesteriin ja Tampereeseen, koska kaikki nämä ovat olleet tehdaskaupunkeja. Lodzissa tämä lähihistoria näkyy hienoina punatiilitehtaina ja rikkaiden omistajien entisinä "palatseine". Kaupungin keskellä on suuri entinen tehdasalue, josta on rakennettu ostos- ja huvikeskus Manufaktura. Toinen suurempi nähtävyys kaupungissa on "kävelykatu" Piotrkowska, jonka varrella melkein kaikki mielenkiintoiset pubit ja baarit sijaitsevat, kauppojen, ravintoloiden ja kahviloiden kera. Lodzista kertookin paljon se, että mielenkiintoisimmat nähtävyydet ovat kaupallisia. On kaupungissa myös toisenlaista historiaa; Lodzissa sijaitsee Euroopan suurin juutalaisten hautausmaa.
Retkiä
Puola onkin täynnä "Euroopan suurinta", "pisintä", "korkeinta"... Eivätkä ainakaan suomalaiset tunnu tietävän niistä mitään. Kaupunkien vanhat keskustat ovat todella kauniita, ja suuria, koristeellisia kirkkoja on kaikkialla tässä katolilaisessa maassa. Pohjoisessa Puola kohtaa Baltian meren, ja sen rannoilla on valkeita hiekkarantoja. Etelässä sijaitsevat vuoristot, sekä Zakopanen talviurheilukeskus. Kävin Zakopanessa kesällä, jolloin se oli täynnä turisteja, auringonpaistetta ja luontoa. Vuorille pääsi esimerkiksi "junalla" ja alas hiihtohissillä. Puolassa on myös monia luonnonsuojelualueita, joista ehkä mielenkiintoisimman kuuloinen on villibiisonien asuinmetsä. Sinne aikani ei muka riittänyt, mutta ehkä joskus...
Puolassa tuli tosiaan matkusteltua. Suosittelen, että näkee maata talvikuukausienkin aikana, ettei keväällä ja kesällä tule kauhea ruuhka tuliaisostoksista, viimeisistä retkistä ja bileistä. Puolaa kannattaa muutenkin kierrellä, sillä matkailu on halpaa. Liikkuminen voi olla joskus vähän takkuista, koska junat ja bussit myöhästelevät, mutta siihen tottuu ja osaa varata tarpeeksi aikaa. (Vanhoissa) junissa on sitä paitsi hauskat hytit, joihin hyvällä tuurilla tulee vain ystäviä, jolloin oven ja verhot voi sulkea ja olla ihan rauhassa...tai pelleillä, jos on sillä tuulella.
Kieli
Puolassa, varsinkin Lodzissa, ei englantia paljon puhuta. Ihmeellisintä on nuorten kielitaito; muutamat puhuvat, mutta suurin osa ei ollenkaan. Vanhemmilta ihmisiltä on turha edes yrittää kysyä mitään. Lodz eroaa muista isommista kaupungeista siinä, ettei se ole turistien suosima paikka. Näin asukkaat eivät ole kovin tottuneita vieraan kielen puhujiin, ja puolankielikurssi tuli todella tarpeeseen kaupungilla asioidessa. Onneksi ystäväjoukossani oli eräs puoliksi puolalainen, joka auttoi minua monessa. Jos siis haluaa haastaa itseään puolankielessä, kannattaa kohteeksi valita Lodz. Muissa kaupungeissa voi huomata puhuvansa pelkkää englantia ja eihän se ole parasta kielenopiskelun kannalta (siis puolankielen opiskelun).
Puolan opiskelu minulle oli kamalaa. Se on kuulemma vaikein Baltian kielistä - nyt olisikin otollista opiskella jotain muuta kun vaikein on takana. Kielessä on suhuäänteitä ja vaikka mitä, sekä feminiini-maskuliini-neutraali-päätteet. Verbit näyttävät kaikki samalta ja bongasin usein sanoja joiden alussa on neljä konsonanttia, joista kaksi z:aa. Kai sitä kuitenkin jotain tarttui mukaan, ja osasin sanoa päiväät ja kiitokset sekä pyytää laskua. Puolassa lisäksi käytetään teitittelymuotoa kaikista paitsi ystävistä, eikä kaupassakaan sanota "hei". Tästä aasinsilta toiseen huomionarvoiseen tapaan, eli kassahenkilöt Puolassa olivat erittäin epäystävällisiä. Suomessa kaupassa ja tiskeillä asioidessa on tottunut moikkaamaan ja hymyilemään, ja odottamaan sitä palveluammattilaisiltakin. Puolassa näin ei kuitenkaan tule käymään, tai jos käy niin sen huomaa ja muistaa mainita kaverillekin. Ikuisesta huonosta tuulesta ei kuitenkaan kannata masentua, vaan mennä vaikka nuorekkaaseen hostelliin ja nauttia kielitaitoisten nuorten puolalaisten mahtavasta asenteesta.
Huomioita Puolasta
Puolassa hintataso on joissain asioissa paljon halvempi kuin Suomessa, toisissa samanhintainen. Vaatteet ovat suunnilleen samaa hintatasoa, mutta esimerkiksi elokuvaliput, myös 3D-näytöksiin, ovat naurettavan edullisia. Lodzissa oli myös aika halpaa käydä syömässä ulkona. Olutkin oli vahvempaa ja edullisempaa kuin Suomessa, joskin ei niin paljon kuin esimerkiksi Tsekissä. Oluet olivat kuitenkin hyviä, ja eri merkkejä kannattaa kokeilla ennen kuin löytää suosikkinsa. Puola on myös suuri vodkanjuontimaa, mutta omaksi suosikiksi nousi yllättäen suomalainen merkki, jota oli myynnissä kaikkialla... Erikoisia ruokalajeja oli myös tarjolla, mutta suuri yllättäjä oli pizza. Pizzerioita on monessa paikkaa, ja mukavan edullisesti saakin isoja lättyjä. "Puolalainen pizza" eroaa normaalista siinä, että tomaatti- ja muun kastikkeen saa laittaa kulhosta oman pizzan päälle! Siihenkin erikoisuuteen tottui, ja ehkä vähän kaipaankin tapaa kaataa tomaattikastiketta pizzapalalleni. Koti-ikävään apuna Puolan isompiin kauppoihin saapui lähtiessäni eriä Fazerin suklaamakeisista.
Kierrätys on vasta saamassa jalansijaa. Usein kaikki roskat laitetaan samaan paikkaan, tai jos ne lajitellaankin, kuulemma sama roska-auto hakee ne ja sekoittaa yhteen. Lähtiessäni kesällä 2008 Puolassa oli kuitenkin kai otettu käyttöön laki, jossa kierrätysastioita ja erillisiä roskalaatikoita vaadittiin. Eläinten oikeudet eivät puolalaisia vielä kovin paljon huolestuta, ja tullessani ensi kertaa lentokentältä bussimme ohitse ajoi siankuljetusauto, jonka huonosti kyhätyn lautaseinän raoista törrötti monen monta kärsää.
Puolalaiset rakastavat kopiointia! Jos opettajasi käskee lukemaan tiettyä kirjaa, se on paras heti saada käsiinsä yliopiston kirjastosta ja kopioida vaikka sivu sivulta. Tämä on halpaa, vaikka omantunnon kolkutuksia saakin paperin tuhlauksesta. Kopiopaikkoja on aivan kaikkialla, ja niistä kannattaakin kysyä vaikka mentoriltaan jotta työn saisi tehtyä halvimmin.
Lopuksi
Jos haluat tutustua maahan, jonne et pakosti muuten eksyisi, mene Puolaan. Jos haluat kokea historiaa, nähdä upeita arkkitehtuurisia ratkaisuja ja kierrellä museot ja kirkot, mene Puolaan. Jos haluat bilettää aamuun asti, juoda todella halvalla ja viedä suomalaista (juoma)mainetta eteenpäin, mene Puolaan. Voin tosiaankin suositella maata - kuten kaikissa kohteissa, on tässäkin huonot puolensa (kieli, kielitaito, kassojen asenteet), mutta vaihdostasi tulee varmasti erilainen ja erittäin opettavainen, valitset minkä kaupungin tahansa; vaikka "Pollywoodin" eli Lodzin, Puolan oman portaalin elokuvamaailmaan.
Kommentit